Lemppari takaisin!

Kun mielessäni myllersi tämän asian tiimoilta eniten ei siitä saanut vielä hiiskahtaa. Sitten kun asia alkoi tulla itsestään esille en saanut aikaiseksi kirjoittaa. Mutta eilen Nanson Mikonkadun myymälän ohi kulkiessani oli pakko vihdoin tarttua kynään ja nappasin vähän kuvitustakin.

Niin, kuinka monta houkuttelee Nanson nykyinen näyteikkuna?

Kesällä 2002 näin kaupunkikuvassa huikean ihania vaatekappaleita, parhaiten verkkokalvoilleni syöpyi kuva valkopohjaisesta hupullisesta takista, jossa oli punaista kuviota, sellaista retrohtavaa mutta superraikasta. Nanson Lempivaate oli syntynyt ja Paola Suhosen paulakukka oli sen ensimmäinen ilmentymä. Ensimmäinen Lempivaate-hankintani olivat froteiset bikinit, jotka ostin Stockmannilta n. 50 € hintaan. Se oli kova hinta lukio-opiskelijalle, jolla oli kuukaudessa käytettävissään 170 €. Mutta ne oli saatava. Ja ne kestivät. Ja kestäisivät edelleen, ellei yläosa olisi viime kesänä surullisen kuuluisasti kadonnut eräällä espoolaisella uimareissulla.

Sen jälkeen suhteemme on ollut vakaa, vaatekaappini on syleillyt sisäänsä uusia Lempivaatteita tasaiseen tahtiin. Ulkomailla asuessa kismitti eniten se, että jäi Lemppari-mallisto välistä. Onneksi myöhemmin alkaneet ystävämyynnit paikkasivat noita aukkoja vaatekaapissani.

Nyt on Lempivaate jäähyllä, näin sanotaan. Kukaan ei uskalla luvata mitään, puhua mistään pysyvästä. Mikonkadun myymälä on kokenut valtavan muodonmuutoksen. Ei houkuttanut käydä katsastamassa alennusmyyntejä, kun näyteikkunassa komisteli räikeät tätivaatteet. Sitä pyjamaosastoa mitä kaikkialla muuallakin. Muutamaa vanhaa kuosia on kuulemma tulossa uusissa malleissa, mahtavatko kuitenkin mukailla liikaa casual-mallistoa.

Mitä minä nyt panen päälleni? Onneksi ehdin vuosien varrella kerätä itselleni aikamoisen kokoelman. Pois olen myynyt vain pari hassua huonosti istuvaa vaatekappaletta. Tällä hetkellä kaapista löytyy nelisenkymmentä lempparia, pyykkikoria en tullut penkoneeksi.

Asiat eivät kuitenkaan ole toivottavasti aivan niin hullusti kuin miltä vaikuttaa. Nyt kaikki Nanson nettisivuille rustaamaan palautetta. Joka kerta kun olen käynyt Mikonkadulla toteamassa ettei siellä ole enää mitään kivaa, ovat myyjät kehottaneet laittamaan palautetta. En tietenkään ole saanut aikaiseksi. Nyt aion kuitenkin laittaa. Ja haastan teidät kaikki muutkin kotimaisuutta ja esteettisiä mutta samalla mukavia vaatteita arvostavat trikoonystävät surffaamaan osoitteeseen http://www.nanso.fi/ ja klikatkaa sieltä oikealta alareunasta palaute-namiskaa. Ja kertokaa huolenne niin pelastumme ehkä alastomalta tulevaisuudelta.

Terveisin kävelevä Nanso-mainos, joka on valmis tulevaisuudessakin hassaamaan satoja (tai no voitanen jo puhua tuhansista) euroja Lemppareihin.